Vauvan uni
Uniongelmat vaivaavat lapsiperheitä yleensä ainakin jossain vaiheessa lasten ensimmäisinä elinvuosina. Ongelmille voi onneksi tehdä paljonkin.
Pieni vauva tarvitsee yöpalaa
Vanhemmilla on hyvä olla realistiset odotukset pienen vauvan unen suhteen. Vastasyntynyt nukkuu paljon, mutta kevyesti. On normaalia, että pieni vauva herää yöllä syömään ja tarvitsee usein apua rauhoittuakseen uneen.
Vauva on helpoin laittaa nukkumaan, kun hän alkaa olla väsynyt, mutta ei vielä yliväsynyt. Oman vauvan unisuusmerkkejä kannattaakin opetella tunnistamaan.
Pieni vauva tarvitsee usein apua rauhoittumiseen ja nukahtamiseen. Silloin tällöin kannattaa kuitenkin laittaa vauva sänkyyn hereillä. Jos hän alkaa itkeä kunnolla, niin auta hänet uneen tavalliseen tapaan. Yritä myöhemmin uudestaan itsenäistä nukahtamista. Kohdunomainen ympäristö rauhoittaa yleensä pientä vauvaa. Kapalointi, keinuva liike ja kohiseva ääni saattavat tuudittaa uneen ilman syöttöäkin.
Pientä vauvaa kannattaa auttaa löytämään vuorokausirytmi erityisesti pimeään vuodenaikaan. Älä anna vauvan nukkua ylipitkiä päiväunia ja pidä huoli, että vauva syö tarpeeksi usein päiväsaikaan. Varmista myös, että vauva saa päivällä tarpeeksi valoa, ja pidä yöllä ympäristö syöttöjen aikaan pimeänä tai hämäränä.
Lue myös Pienen vauvan uniopas.
Puolivuotiasta voi opettaa nukkumaan paremmin
Huonosti nukkuvalle vauvalle voi pitää unikoulua puolesta vuodesta eteenpäin. Ensin laitetaan iltarutiinit kuntoon. Iltarutiinit auttavat tutkimuksenkin mukaan lasta valmistautumaan uneen. Toimiva iltarutiini alkaa imetyksellä tai pulloruokinnalla ja pesuilla. Sitten siirrytään huoneeseen, jossa lapsi nukkuu. Siellä rauhoitutaan ja saadaan läheisyyttä vanhemmalta. Hyviä aktiviteetteja ovat esimerkiksi kuvakirjan katselu sylikkäin, lyhyt vauvahieronta tai iltalaulu.
On tärkeää, että iltarutiinien lopuksi lapsi laitetaan hereillä sänkyyn. Kun lapsi nukahtaa sängyssä itse, hän jatkaa todennäköisemmin unia itsenäisesti yöllä. Jos vanhempi on aikaisemmin aktiivisesti nukuttanut vauvan esim. syöttämällä tai silittämällä uneen, joudutaan tässä kohtaa pitämään unikoulua. Vauvaa ei tarvitse jättää yksin itkemään, vaan voit olla hänen tukenaan, kun hän oppi itse nukahtamisen taidon. Varo kuitenkin, ettet vaihda yhtä nukutustapaa toiseksi, vaan vähennä apuasi ilta illalta.
Usein jo pelkkä itsenäisen iltanukahtamisen oppiminen vähentää yöheräilyä jonkin verran ja voi olla hyvä ratkaisu, jos vanhempien voimavarat eivät riitä unikoulun pitoon yöllä. Monesti tarvitaan kuitenkin unikoulua myös yöheräilyihin.
Jos vauva herää tiheästi syömään, voidaan terve ja normaalipainoinen vauva vieroittaa yösyötöistä (tai vähentää niitä) yleensä puolesta vuodesta eteenpäin. Vieroitukseen on monta tapaa ja unikoulua voi pitää, vaikka kaikkia yösyöttöjä ei haluaisikaan lopettaa.
Pitkän päälle on tärkeää, että yöheräilyihin reagoidaan johdonmukaisesti. Vauva ei ymmärrä, miksi hän saa maitoa kello viisi aamulla, mutta neljältä tai kuudelta ei. Jos yöheräilyihin reagoidaan eri aikoina eri tavalla, on vaarana, että vauva rupeaa heräilemään tiheästi ikään kuin testatakseen, milloin on se kerta, kun maitoa saa.
Molempien vanhempien tulisi olla samaa mieltä uusien unitapojen opettelusta, ettei tarvitse aamuyöllä riidellä siitä, mikä on oikea tapa toimia. Kannattaakin tehdä suunnitelma etukäteen molempien näkemyksiä kuunnellen.
Eri perheissä on hyvin erilaiset työnjaot vauvan uniasioiden suhteen ja kannattaa miettiä, mikä on teille luontevin tapa. Yleensä vanhemmat selvillä omista temperamenteistaan ja siitä, kumpi jaksaa pysyä rauhallisena mahdollisen unikoulun aikana.