Isää vähän väsyttää
Äitien jaksaminen on kerännyt mediahuomiota, mutta isätkään eivät ole immuuneja väsymykselle.
Isä voi tuntea olonsa ulkopuoliseksi äidin ja vauvan joskus hyvinkin symbioottisessa suhteessa. Moni äiti kokee jonkinasteista baby bluesia, mutta vakavampaa synnytyksen jälkeistä masennusta jossain vaiheessa vauvavuotta kokee noin 10–15 prosenttia äideistä. Joka kymmenes isä kokee masennusoireita vauvan (joskaan ei välttämättä ensimmäisen) syntymän jälkeen.
Miesten yleisimpiä oireita ovat jännittyneisyys, lyhyt pinnaisuus, pelokkuus sekä vihan ja turhautumisen tunteet. Isät voivat tuntea olonsa avuttomiksi uudessa tilanteessa, he ovat huolissaan perheen taloudellisesta tilanteesta sekä perheen muuttuneesta henkilödynamiikasta.
Suurin riskitekijä isän masennukseen on äidin masennus. Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivän äidin puolisolla on 24–50 prosentin riski masentua vauvan syntymän jälkeen. Isän masennus alkaa tyypillisesti äidin masentuneisuuden jälkeen.
Ammattiavun lisäksi sekä äidin että isän masennusta voi hoitaa terveellisellä ruokavaliolla, liikunnalla ja ulkoilulla, säännöllisillä hengähdystauoilla arkirumbasta sekä nukkumalla tarpeeksi. Vähintään viiden–kuuden tunnin yhtäjaksoiset unipätkät ovat ensisijaisen tärkeitä synnytyksen jälkeisen masennuksen hoidossa ja ehkäisyssä.
Lapsen univaikeudet vaikuttavat usein isäänkin. Jos isä ei saa nukuttua tarpeeksi, on vaikea jaksaa töissä, sillä kognitiiviset kyvyt heikentyvät univajeen seurauksena. Ja vaikka isä olisi perheessä ainut, joka nukkuu öisin, niin usein äidin väsymys kaatuu myös isän päälle. Kannattaa muistaa, että väsyneenä pienetkin asiat muuttuvat helposti ylipääsemättömiksi.
Jotta kaikki perheessä saisivat riittävästi lepoa, kannattaa ”yövuoroa” mahdollisuuksien mukaan jakaa vauvan ollessa pieni. Jos vauva edelleen valvottaa puolivuotiaana, on unikoulusta apua. Isät ovat usein unikoulussa suureksi avuksi, erityisesti jos vauva ei osaa nukahtaa muuten kuin rinnalle. Äiti saa tällöin kaivattua lepoa ja isä tilaisuuden oppia oman tapansa rauhoittaa vauvaa.
Isien kannattaa ottaa aktiivinen rooli perheen unien parantamisessa. Puolison tuella on suuri merkitys myös äidin jaksamiselle. Keskustelemalla vanhemmat löytävät yhteisen linjansa lasten uniasioiden suhteen. Usein lasten univaikeuksien korjaus on helpompaa, kuin vanhemmat pelkäävät. Monet miettivät jälkeenpäin, miksi eivät tarttuneet ongelmiin aikaisemmin.